Ei vain pinnallista – ulkonäköihanteiden syvä ulottuvuus / Osa 1

Peilin edessä pynttäytyminen, filtterin lisääminen selfieen tai uusimpaan villitykseen hurahtaminen eivät ole pinnallisuutta. Ne ovat ihmisyyden ydintä.

Miksi ulkonäkö on meille tärkeää?

Ulkonäön perusteella tehdään päätelmiä esimerkiksi sosiaalisesta luokasta, koulutuksesta, ammatista ja parisuhdestatuksesta. Tämän kertoo ulkonäkötutkija Erica Åberg Turun yliopistosta.

– Ihmiset viestivät ulkonäöllään, että he kuuluvat, tai haluaisivat kuulua, johonkin ryhmään, sanoo Åberg. 

Ulkonäkötutkija Erica Åberg. Kuva: Suvi Elo.

Toiset ryhmäjäsenyyksistä ovat arvostetumpia kuin toiset. Alemmat yhteiskuntaluokat ovat aina jäljitelleet ylempien luokkien tyyliä mahdollisuuksiensa mukaan. 

Meillä on taipumus jäljitellä ihailemiamme ihmisiä, olivat he sitten lähipiiriin kuuluvia henkilöitä tai tuhansien muidenkin palvomia julkkiksia. Mitä tunnetumpi henkilö, sitä laajemmin hänen tyyliään ja ulkonäköään kopioidaan. Esimerkiksi Kim Kardashianin vaikutus nykyiseen takapuoli-ideaaliin ja salikyykkäysintoon on Åbergin mukaan kiistaton. 

Yksittäiset muoti- ja kauneusikonit vahvistavat ja jopa luovat ihanteita. Se ei kuitenkaan ole heidän yksinoikeutensa. Toisinaan taustalla vaikuttavat vielä suuremmat voimat.

Yhteiskunnalliset muutokset ihanteiden takana

Koska ihanteet usein heijastelevat yhteiskunnassa arvostettuja asioita, yhteiskunnalliset muutokset poikivat uusia ihanteita – ja siten uusia villityksiä. Hyvä esimerkki tästä on suhtautuminen ruskettuneeseen ihoon. 

Aiemmin rusketusta pidettiin rahvaan merkkinä. Auringolle altistuttiin ulkona tehtävissä töissä, jotka kuuluivat alemmille luokille. Kun yhteiskunnan rakenne alkoi muuttua ja työt siirtyivät enenevissä määrin sisätiloihin, rusketuksesta tuli varakkuuden merkki. Vain rikkaimmilla oli aikaa ja varaa lekotella auringossa.

Usein ihanteet liittyvätkin taloudellisen aseman luomiin mahdollisuuksiin ja (arvo)vallan ilmentämiseen. Eurooppalaisessa kulttuurissa kauneus oli ylhäisölle varattu ominaisuus. Niillä, joiden ei tarvinnut tehdä työtä, oli aikaa panostaa ulkokuoreensa.

Ihanteet ovat aina sidonnaisia aikaan ja yhteiskunnallisiin tilanteisiin. Åberg huomauttaa, että länsimaissa on aikanaan esimerkiksi ihailtu lihavuutta. Lihavuus oli varakkuuden merkki silloin, kun kaikille ei riittänyt syötävää. Nyt kun ravintoa on paremmin saatavilla, laihuus on mielletty elämänhallinnan ja kontrollin ilmentymäksi.

Aina muodissa

Jotkin ulkoiset ominaisuudet ovat ikuisesti muodissa, kertoo Turun museokeskuksen tutkija Maria Huokkola. Yhteiskunnalliset tekijät eivät aina sen enempää selitä kuin horjutakaan näiden piirteiden ihailua. Syitä ikisuosioon voi etsiä aina evoluutiosta kulttuurisiin seikkoihin.

– Kautta aikain on arvostettu esimerkiksi kasvojen symmetrisyyttä sekä kuulasta ihoa. Samoin vaaleutta on ihailtu vuosisatoja. Vaaleiden hiusten ihannointi koki kolauksen vain 1500–1600-lukujen aikana, jolloin myllynkivikaulukset tulivat muotiin. Tumma tukka näytti valkoista kaulusta vasten paremmalta kuin vaaleat suortuvat, kertoo Huokkola.

Huokkola mainitsee, että vaaleus perinteisesti linkittyy muihin arvostettuihin ominaisuuksiin. Kultaiset kutrit ja valkea iho usein liitetään nuoruuteen, ja nuoruus puolestaan hedelmällisyyteen. Marilyn Monroen valloitettua valkokankaat vaaleaveriköt saivat erityisen paljon ihailua osakseen.

Trendit levisivät jo ennen mediaa

Ihanteet rantautuvat maasta toiseen nopeammin kuin koskaan aiemmin. Siitä on kiittäminen – tai kiroaminen – joukkoviestintää ja sittemmin sosiaalista mediaa. 

– Kansainvälisyys itsessään ei silti ole uusi ilmiö. Ennen tiedot trendeistä kulkivat siellä, missä ihmisetkin, muistuttaa Huokkola.

Kauneus- ja muotivillitykset levisivät kauppiaiden ja ulkomaille muuttavien mukana. Myös taide ja painetut kuvat ovat luoneet ja ylläpitäneet ihanteita, ja samoin edesauttaneet villitysten kansainvälistymistä. 

Kuvankäsittely ei ole pelkkä Instagram-ilmiö. Siinä missä me kohentelemme kuvia filttereiden ja muiden muokkausten avulla, renessanssiajan taiteilijat maalasivat kohteestaan mahdollisimman mairittelevan version sen aikaisten ihanteiden pohjalta.

Varo – kohta kulmakarvasi taas katoavat!

Tulevien ulkonäkövillitysten ennustaminen on vaikeaa, mutta joitain lainalaisuuksia on. Kunkin trendin kiinnostavuus vähenee, kun se on levinnyt tarpeeksi laajalle. Tilalle syntyy uusi, useimmiten päinvastainen ihanne.

– Vastakohtaiset ihanteet seuraavat toisiaan. Muoti muuttuu sykleissä, tiivistää Åberg.

– Monet kauneusvillitykset toistuvat – tavalla tai toisella, Huokkola lisää.

Esimerkiksi juuri naisten takapuolimuoti on kehää kiertävä ihanne. Suuri takapuoli ja kapea vyötärö olivat jo 1700-luvulla ideaali, jota kohti pyrittiin vaatetuksen avulla. Voimakkaimmin tätä vartalomallia tavoiteltiin 1800-luvun lopulla, jolloin turnyyri oli suurimmillaan.

Nyt pakaroita muokataan treenillä ja toimenpiteillä, mutta välissä on ehditty elämään aikoja, jolloin suuri takapuoli oli suoranainen kauhistus. Laihaa naisvartaloa ihannoitiin esimerkiksi 1920- ja 1990-luvuilla.

Myös kulmakarvamuoti on vaihdellut suuresti historian saatossa. Keskiajalla kulmakarvat nypittiin kokonaan pois, jotta otsa näyttäisi korkeammalta. Viivanohuet kulmakarvat olivat huudossa useana vuosikymmenenä, ja nyt muodissa ovat vuorostaan runsaat, mutta huolitellut kulmakarvat. 

Eiköhän vielä koita aika, jolloin kulmakarvamme jälleen katoavat.