Kesällä 1918 Suomi oli toipumassa kansakuntaa jakaneesta sisällissodasta. Kymmenet tuhannet punaiset näkivät nälkää vankileireillä. Samaan aikaan ensimmäinen maailmansota oli edelleen käynnissä Euroopassa, jossa miljoonat eurooppalaiset ja amerikkalaiset sotilaat olivat liikkeellä tai makasivat juoksuhaudoissa. Tilanne oli otollinen epidemialle.

Mistä oli kyse?

  • Espanjantauti oli ärhäkkä lintuinfluenssa, joka johti usein voimakkaaseen keuhkokuumeeseen.
  • Taudin aiheuttaja oli influenssa A:n alatyyppi H1N1, joka sai todennäköisesti alkunsa USA:n Kansasissa ja levisi nopeasti Eurooppaan sotilaiden mukana.
  • Tauti nimettiin espanjantaudiksi, koska sen luultiin iskeneen erityisen pahasti Espanjaan. Näin ei ollut, mutta sotasensuurin takia muiden maiden tilanteesta ei ollut saatavilla tietoa.

Espanjantauti vankileirillä

Tavallista sotainfluenssaksi kutsuttua kausi-influenssaa oli Suomessa liikkeellä koko kevään 1918. Espanjantauti levisi maahan toukokuussa saksalaisten sotilaiden mukana aluksi Kotkan ja Lahden seuduille. Kesäkuun lopulla se levittäytyi eteläiseen Suomeen, kun maaseudun isännät kävivät hakemassa takaisin punaisten takavarikoimia hevosia ja muuta omaisuuttaan. 

Sirkkalan kasarmin vankeja vuonna 1918. Osa istuu sängyllä ja tuolilla sekä osa seisoo. Kymmenestä vangista kolme nimetty: Karl Henrik LaineEdvin Vahlsten ja Väinö Hannula. Turun museokeskuksen valokuva-arkisto.

Sirkkalan kasarmissa sijainnut Turun vankileiri sai ensimmäiset vankinsa toukokuun alussa. Kesäkuun puolivälissä Hämeenlinnasta Turun vankileirille tuoduilla vangeilla ei vielä ollut espanjantautia, iso- ja tulirokkoa kylläkin. Espanjantauti saapui todennäköisesti Hämeenlinnasta heinäkuun alussa tuotujen vankien mukana, mutta heidät eristettiin karanteeniosastoille. 

Hämeenlinnan ja Tammisaaren vankileireillä tautitilanne oli oleellisesti huonompi kuin Turun Sirkkalassa, missä sairaat vangit voitiin pitää sairaalassa tai karanteenissa. Turun vankileirillä espanjantauti levisi erityisesti sairaalan sisällä, missä kuoli heinä-elokuun vaihteessa 3-5 vankia päivässä. Elokuun puoliväliin mennessä leirillä oli menehtynyt 83 henkilöä, joista yli puolet oli Hämeenlinnasta siirrettyjä vankeja.

Turun sanomalehdissä tilanteeseen herättiin heinäkuun puolivälin jälkeen. ”Nyt se tulee!”, otsikoi Uusi Aura 19. heinäkuuta, jolloin tautitilanne Helsingissä oli jo paha. ”Että tämänkin surkeuden nyt vielä piti tulla kaikkien muiden surkeuksien lisäksi!”, lehti kirjoitti. Huhut taudin vaarallisuudesta levisivät, ja turkulaiset tunnustelivat peloissaan itsessään taudin merkkejä. 

Taudin ensimmäinen aalto jäi Turussa lieväksi.

Tiedot kesällä 1918 espanjantautiin sairastuneiden ja kuolleiden määristä ovat Turun osalta varsin epäluotettavia. Lehdissä julkaistujen tautitilastojen mukaan influenssaa tai keuhkokuumetta sairasti Turussa vankileirin ulkopuolella vain muutamia kymmeniä ihmisiä. Tilastoissa kuolemansyyksi on voitu influenssan ohella merkitä keuhkokuume tai vanhuuden heikkous. Kuolemantapausten taustalla vaikutti usein myös muu keuhkosairaus kuten tuberkuloosi.

Espanjantautia enemmän Turussa pelättiin kesällä 1918 isorokkoa ja koleraa. Isorokko levisi Turkuun tuotujen vankien mukana, ja joitakin tautitapauksia oli kesän aikana myös kaupungilla. Pietari ja Tukholma puolestaan julistettiin koleran saastuttamiksi, joten Turussa oli varauduttava sen leviämiseen. Laivaliikenne Venäjältä lopetettiin kokonaan ja Ruotsin liikennettä tarkkailtiin, minkä ansiosta Turku onnistui välttymään koleralta. 

Pelätty toinen aalto

Syksyllä saapui kaupunkilaisten kannalta vaarallisempi toinen aalto. Espanjantautia aiheuttava virus muuntui elokuussa tappavammaksi, minkä vuoksi toinen aalto oli kaikkialla maailmassa vaarallisin ja iski erityisesti nuoriin hyväkuntoisiin ihmisiin. Epidemia oli Turussa pahimmillaan loka-marraskuussa. Suuri osa väestöstä sairastui, mutta iäkkäämmillä ihmisillä tauti oli yleensä lievä. Lääkärit olivat melko varmoja siitä, että vuosina 1889–1890 liikkeellä olleen edellisen influenssapandemian eli ns. ryssänkuumeen sairastaneet selvisivät espanjantaudista vähällä. 

Vaikeimmin sairastuneet olivat usein ulkoisesti terveen oloisia ja vahvoja 16–25 -vuotiaita miehiä ja naisia. Oireina olivat korkea kuume, täydellinen voimattomuus sekä kova kipu keuhkoissa. Aiemmin täysin terve nuori mies saattoi vaipua tiedottomuuteen ja tukehtua keuhkojen eritteisiin jo pari päivää sairastumisen jälkeen. Ei ihme, että tauti herätti pelkoa.

Lokakuun puolivälissä tautia oli jo Turussa paljon, erityisesti oppikouluissa.

Toisen aallon pahentuessa maaherra ilmoitti lokakuun lopulla, että markkinat ja kansankokoukset ovat läänin alueella kiellettyjä. Tiedossa ei ole, miten hyvin kieltoa noudatettiin. 

Harva ilmoitti taudista lääkärille, joten sairastuneiden määrää voitiin vain arvailla. Lehdissä kerrottiin kuolemantapauksista ensimmäisen kerran lokakuun lopulla. Pahimmillaan kuolonuhreja oli Turussa marraskuussa 17-20 viikossa, joten menehtyneitä oli vähintäänkin sata. Suurin osa menehtyi espanjantaudin aiheuttamaan rajuun keuhkokuumeeseen. Tautiin ei ollut lääkettä, mutta Turun lehdissä mainittiin useaan otteeseen alkoholin nauttimisen auttavan. 

Tauti hiipuu

Espanjantaudin kolmas aalto saapui Turkuun keväällä 1919. Kouluja oli jälleen suljettava, virastojen toiminta häiriintyi ja kevään ylioppilaskirjoitukset jäivät monilta opiskelijoilta väliin. Uusi Aura -lehdessä toukokuussa 1919 julkaistut toimintaohjeet kuulostavat tutuilta. Kokouksia, elokuvateattereita, teatteriesityksiä ja tansseja tulee välttää. Käsiä on pestävä usein ja yskiminen on tehtävä nenäliinaan. Oleskelu ulkona raittiissa ilmassa on hyväksi. Lattialle sylkeminen oli tuolloin vielä yleistä, mutta sitä olisi nyt vältettävä.

Sen sijaan Helsingissä kolmas aalto oli pahin.

Ohjeista huolimatta kolmas aalto tappoi Turussa jälleen kymmeniä ihmisiä, mutta tilanne ei ollut yhtä huono edellisenä syksynä. Vuonna 1920 koettiin vielä neljäs, lieväksi jäänyt aalto. Kaikkiaan taudin arvellaan surmanneen Suomessa noin 25 000 ihmistä, maailmalla jopa 50-100 miljoonaa. Turussa uhreja oli kaikkiaan ehkä pari-kolmesataa.

Espanjantaudista kirjoitettiin Turun sanomalehdissä yllättävän vähän. Lehdet julkaisivat viikoittain tilastoja eri tauteihin kuolleista, mutta muita kirjoituksia kaupungin tilanteesta oli niukasti. Enemmän julkaistiin tietoja taudin leviämisestä muilla paikkakunnilla. 

Espanjantauti hiipui 1920-luvun alussa, mutta kausi-influenssat jatkuivat. Tarttuvien tautien vastustaminen johti Suomessa pian hygieniavaatimusten korostumiseen. Lääketieteen kehittymisen ansiosta tautien leviämismekanismeista oltiin paremmin selvillä, joten kotien ja julkisten tilojen puhtauteen alettiin kiinnittää huomiota aivan eri tavalla kuin ennen. Samaan aikaan ulkomaiset saippuat, pesuaineet ja hyönteismyrkyt vyöryivät Suomeen tehden puhtauden vaalimisesta helpompaa. Keuhkotautien ja erityisesti tuberkuloosin vastustamisesta tuli suorastaan kansanliike. 

Teksti: FT, Turun yliopiston dosentti Rauno Lahtinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yläkuva: Vankileiri Sirkkalan kasarmilla vuonna 1918. Sirkkalan kasarmilla toimi sisällissodan jälkeen punaisten vankileiri. Suurimmillaan vankiluvun on arvioitu ylittäneen yli 3000 henkeä. Leirillä kuoli noin 120–175 ihmistä pääasiassa nälkään ja sairauksiin. Kuvaaja: Johan Rikhard Ellilä. Turun museokeskuksen valokuva-arkisto. Rajattu. Katso kuva myös Museokeskuksen Flickrissä.