Sataman suojissa

Vuonna 1911 rakennettu mansardikattoinen, jugendruudutetuin ikkunoin koristeltu talo kertoisi varmasti monia tarinoita, jos osaisi puhua. Turun merimieskotina ja -kirkkona ja myös suojelupoliisin hallussa ollut ja toiminut rakennus on nähnyt monenlaista kulkijaa, mutta viimeiset vuodet tilanne on ollut seesteisempi. 

Rakennusalalla yrittäjinä toimivat Taina Rantala ja Seppo Manner ostivat talon vuonna 1996.

 Rantalan ja Mannerin kotitaloa ympäröivät korkeat puut.

– Muutimme Alastarolta ensin vuodeksi Verkahoviin, pyöritimme yritystämme sieltä käsin ja kävimme työmailla ympäri Varsinais-Suomea. Ei meillä ollut vakaata aikomusta jäädä Turkuun, mutta tämän talon ostettuamme siinä vain kävi niin, pariskunta muistelee.

Rauhaisaa asumista

Talon monista ikkunoista aukeaa jylhä näkymä suoraan Turun linnalle sekä Satamakadun suuntaan, ja pihalle pilkottavat puiden välistä laivayhtiöiden tunnukset terminaalialueelta.

Asuinpaikkana alue on rauhallinen, mitä nyt talo vähän tärisee, kun bussit ajavat kadulla ohi.

Mansardikattoisen talon asukkaat voivat ihailla Turun linnaa päivittäin sekä talon ikkunoista että pihalta.

– Vielä 90-luvun lopulla satama-alueella oli toisenlainen meno, oli kapakoita ja levottomampaa, Manner muistelee.

– Toisaalta nykyinen turistivilinä ja laivamatkustajien tuoma kuhina kuuluukin tänne alueelle. Lähinaapureita meillä ei ole, ja tykkäämmekin siinä mielessä olla omissa oloissamme, Rantala jatkaa.

Linnankadulla sijaitseva rakennus ja sen historia on kyllä ollut turkulaisten mielissä edelleen. Etenkin alkuvuosina paikalliset ohikulkijat saattoivat tulla kertomaan talon uusille asukkaille muistojaan merimieskodin ajoilta.

Taina Rantala osallistui Mannerin kanssa syksyllä Turun museokeskuksen nykydokumentointiprojektiin, jossa kerättiin sataman alueen asukkailta muistoja ja kokemuksia alueelta.

Kulkijat myös kauempaa ovat löytäneet tiensä pihamaalle.

– Eräänä aamuna puutarhassamme istui mies ja puhui jotakin minulle tuntematonta kieltä. Hän oli ilmeisesti siinä luulossa, että talo toimi edelleen merimieskotina, Rantala muistelee.

Reilu satavuotiaan rakennuksen mittakaava ei ollut aivan nykyisten asukkaiden käyttöön soveltuva, kun mm. biljardipöytää aikoinaan siirrettiin taloon. – Lopulta piti irrottaa ikkunanpuitteet, väliaikaisesti toki, kun tämä ei mahtunut portaikon kautta, Seppo Manner naurahtaa.

Noin 250-neliöisen talon lukuisista huoneista vain osa on pariskunnan aktiivisessa käytössä. Alakerran keittiössä ja isossa oleskeluhuoneessa asukkaat viettävät eniten aikaa. Yläkerran olohuoneen biljardipöytä ja baari otetaan käyttöön, kun viihdytetään vieraita. 

Vetovoimatekijöitä Linnanniemen alueelle

Merimieskodin jäljiltä talosta ei löytynyt Rantalan ja Mannerin siihen muuttaessa paljoakaan esineitä, ainoastaan vanhat ovenkarmien pultit ovat suojelupoliisin, tai sitä edeltäneen valtiollisen poliisin, ajoilta säilyneet.

Talosta löytyneet vanhat ovenkarmien pultit muistuttavat rakennuksen menneestä historiasta.

Siinä, missä nyt alakerroksessa on sauna, oli aikoinaan ilmeisesti poliisin putka. Itse Lauri Törnin on kerrottu saapuneen Turkuun aikoinaan tämän putkan kautta. 

– Kaikkea satamaliikennettä valvottiin ja meriltä saapuvat ihmiset kulkivat tämän rakennuksen ohitse. Kadulla talon vieressä oli puomi kulkua säätelemässä, Manner kertoo.

Pariskunta osallistui tänä syksynä Turun museokeskuksen nykydokumentointiprojektiin, jossa kerättiin sataman ja Linnanniemen alueella asuvien ja asuneiden turkulaisten kokemuksia ja muistoja alueelta. Aluetta odottavat kunnianhimoiset kehittämissuunnitelmat. 

Alakerran tilava olohuone, jossa Seppo Manner viihtyy, toimi aikoinaan merimieskodin kahvilana.

Pariskunta suhtautuu suunnitelmiin varautuneen positiivisesti. 

– Toivottavasti tulee jotakin sellaista, joka saa esimerkiksi laivamatkustajat jäämään tänne alueelle viihtymään. Nythän suunnataan melkein heti bussilla keskustaan.

Pariskunta on itsekin tottuneita risteilijöitä. Laivaterminaalin aivan viereisen sijainnin ansiosta risteilystä on usein voitu päättää vaikka pari tuntia ennen lähtöä. Manner ja Rantala kertovatkin, että aktiivisen risteilyhistoriansa ansiosta laivayhtiön henkilökunta tuntee ja muistaa kivenheiton päässä asuvan pariskunnan.

– Toivottavasti eivät ole nyt pandemian aikana olleet meistä kovin huolissaan, Manner ja Rantala hymyilevät.

Teksti: Heidi Horila
Kuvat: Heikki Räisänen

Juttu on julkaistu Turkupostissa 4/2020.