Isorokko ja valtakunnan ensimmäinen rokonistutus

Kyseessä oli Ruotsin valtakunnan ensimmäinen rokonistutus. Rokonistutus eli inokulaatio oli nykyisten rokotteiden edeltäjä, jolla taisteltiin isorokkoa vastaan.

Isorokko oli 1700-luvulla yleinen ja pelätty vitsaus. Sitä esiintyi Suomessakin epidemioina muutaman vuoden välein. Koska isorokon sairastaminen antoi elinikäisen immuniteetin, sairastui siihen enimmäkseen pieniä lapsia, jotka olivat syntyneet edellisen epidemian jälkeen. Kuolleisuus isorokkoon oli korkeaa, ja toistuvat epidemiat pahensivat muutenkin suurta lapsikuolleisuutta. Eloonjääneet kärsivät vaikeista arvista, ja isorokon sairastaminen saattoi aiheuttaa myös sokeutumista ja hedelmättömyyttä. 1700-luvun alkuvuosikymmeninä eurooppalaiset lääkärit kiinnostuivat rokonistutuksesta, jolla pyrittiin tuottamaan mahdollisimman lievä sairastuminen valvotuissa oloissa. Ajatus taudin tahallisesta tartuttamisesta potilaisiin kuitenkin herätti voimakasta vastustusta, ja aluksi etenkin papit pitivät rokonistutusta tuomittavana. Heidän mielestään sairastuminen oli Jumalan määräämä asia, johon ihmisten ei sopinut puuttua. Rokonistutuksista kiisteltiin raivokkaasti, mutta vähitellen niihin suhtauduttiin yhä suopeammin. Ajan kuluessa menetelmää myös saatiin kehitettyä turvallisemmaksi. Rokonistutuksia tehtiin runsaasti etenkin Englannissa, josta ruotsalaiset lääkärit hakivat 1750-luvulla tietoa uudesta toimenpiteestä. Tavoitteena oli aloittaa Ruotsissa laajamittaiset rokonistutukset ja hävittää niiden avulla isorokko valtakunnasta kokonaan.

Ruotsin ensimmäinen rokonistutus tehtiin asiantuntevassa seurassa. Potilaana oli Turun akatemian lääketieteen professorin Johan Lechen (1704–1764) pieni tytär. Uuden menetelmän kokeilu oli riski, jonka Leche oli valmis ottamaan suojellakseen lastaan isorokolta. Toimenpiteen suoritti vasta 29-vuotias Johan Haartman (1725–1788), joka oli samana vuonna aloittanut työt Turun piirilääkärinä. Rokonistutus onnistui ja pieni potilas toipui hyvin. Hieman myöhemmin samana vuonna myös Uppsalassa tehtiin rokonistutus. Tämän jälkeen menetelmä yleistyi eri puolilla Ruotsia.

Koko näyttö

Saat lisätietoa kuvissa esiintyvistä esineistä ja asiakirjoista painamalla i-kirjainta vasemmassa ylänurkassa.

Ruotsissa niin lääkärit kuin papistokin valistivat kansaa rokonistutuksen hyödyistä, mutta se pelotti monia ja herätti siksi vastustusta etenkin maaseudulla. Vastustukseen liittyi sekä uskonnollisia näkemyksiä että arkisia huolia. Osa peloista ei liittynyt terveyteen vaan huoleen siitä, että rokonistutuksen varjolla ryhdyttäisiin rahastamaan. Rikkaammalta väeltä perittiin rokonistutuksista maksu mutta köyhät saivat sen ilmaiseksi, joten osa kansasta pelkäsi, että ilmaisina tehdyistä rokonistutuksista tultaisiin myöhemmin karhuamaan kovia hintoja. Epäluuloja lisäsi sekin, että koulutettuja lääkäreitä oli vielä valtakunnassa hyvin vähän ja suurelle osalle ihmisistä he olivat varsin etäisiä.

Monet luottivat mieluummin vaikkapa tuttuun kansanparantajaan.

Tästä syystä lääkärit alkoivat opettaa muita, kansalle tutumpia ihmisiä istuttamaan rokkoa. Etenkin 1700-luvun lopulla rokonistutuksia tekivät lääkäreiden rinnalla monet papit, välskärit ja kätilöt. Kuuluisa pappi ja valistusajattelija Anders Chydenius (1729–1803) puolusti innokkaasti rokonistutuksia saarnoissaan ja julkisissa kirjoituksissaan.

Rokonistutuksilla ei kuitenkaan saavutettu niin suuria hyötyjä kuin oli toivottu, mikä johtui ennen kaikkea lääkäreiden vähyydestä. Aivan 1700-luvun viimeisinä vuosina taistelu isorokkoa vastaan otti silti merkittävän harppauksen, kun englantilainen Edward Jenner (1749–1823) siirtyi istuttamaan varsinaisen isorokon sijasta lehmärokkoa. Myös lehmärokko antoi suojan isorokkoa vastaan, mutta oli huomattavasti turvallisempi. Uutta menetelmää ryhdyttiin kutsumaan rokotukseksi, ja sen käyttöön siirryttiin Suomessakin 1800-luvun alkuvuosina. Valtakunnan ensimmäisen rokonistutuksen suorittaneesta Haartmanista tuli sittemmin lääketieteen professori, jota nykyisin pidetään Suomen lääketieteen isänä.

Toukokuun 8. päivänä 2020 tuli kuluneeksi tasan 40 vuotta siitä, kun maailman terveysjärjestö WHO saattoi viimein julistaa isorokon hävitetyksi. Tappavasta taudista saadun voiton mahdollistivat rokotukset, jotka periytyivät Haartmaninkin käyttämästä rokonistutuksesta.

• Teksti: Elina Maaniitty, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto/Turun yliopisto.