Turku laatii luonnon monimuotoisuusohjelman

Turun kaupungin ohjelmaa valmistellaan moniammatillisena yhteistyönä. Tavoitteena on pohtia uudesta näkökulmasta kaupunkiorganisaation ja kaupunkilaisten totuttuja toimintatapoja ja löytää vaihtoehtoisia ratkaisuja, joilla luonnon monimuotoisuutta voidaan jatkossa ottaa huomioon entistä paremmin. Asukkaita kutsutaan kommentoimaan ja antamaan omia ehdotuksiaan luonnon monimuotoisuutta parantaviksi toimenpiteiksi tulevan talven aikana. Asukkaiden näkemyksiä kerätään Kerro kantasi -palvelun kautta.

Kaupunki ja kaupunkilaiset voivat vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen

”Yksittäisillä ihmisillä ja kunnilla on monia tapoja vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen. Usein ratkaisut ovat yksinkertaisia ja viihtyisyyttä lisääviä” kertoo lumo-ohjelmatyön projektipäällikkö Tanja Ruusuvaara-Koskinen.

Kaupunki on merkittävä maanomistaja ja hoitaa suurta viheralueverkostoa sekä laajoja metsiä. Kaupunki vaikuttaa kasvillisuuden määrään kaavoituksen, yleisten alueiden suunnittelun ja rakennuslupien kautta.  Omilla päätöksillään kaupunki määrittelee viheralueiden laajuuden, hoitotasot ja -tavat sekä valitsee istutettavat kasvit.

Uutena luonnon monimuotoisuutta tukevana työkaluna on siniviherkerroin, joka on suunnittelijoille tarkoitettu työkalu, jolla ohjataan tonttien viherpinnan määrää ja laatua sekä hulevesien hallintaa. Vihreän lisääminen tuo kaupunkiympäristöön ekosysteemipalveluita.

Tonttien ulkopuolellakaan hulevesiverkosto ei koostu pelkästään putkista, vaan siihen lukeutuvat avouomat kuten ojat ja kaupunkipurot. Hulevesiverkoston kunnossapito on tärkeää.

Voimakkaasti umpeenkasvaneita ja liettyneitä uoman osia joudutaan avaamaan, jotta uoman vetoisuus säilyy riittävänä ja vältytään tulvavahingoilta. Kunnossapidossa voidaan kuitenkin suosia luonnonmukaisia ratkaisuja ja yhdistää kunnostettavalle osalle mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi kaksitasouomia, tulvatasanteita ja kosteikkoja. Nämä toimet vähentävät uomien avaustarvetta, toimivat tulvasuojelumenetelminä ja samalla luovat elinympäristöä monelle virtavettä elinympäristönään käyttävälle lajille. Myös vedenlaatu ja uomien varsien virkistyskäyttöarvo kasvavat.

“Kaupunki voi siis käytännön toiminnassaan edistää luonnon monimuotoisuutta hulevesien luonnonmukaisella hallinnalla ja usein jo pelkästään sillä, että uusilla kaava-alueilla säilytetään uomat avoimena putkituksen sijaan”, kertoo ympäristönsuojelusuunnittelija Liisa Vainio.

Asukkaat ja taloyhtiöt voivat puolestaan tehdä monimuotoisuutta lisääviä ratkaisuja omilla tonteillaan. Hyviä käytäntöjä ovat esimerkiksi jättää osa nurmikosta ajamatta sekä lisätä kotoperäistä kasvillisuutta pihoille ja parvekkeille.

Luonnon monimuotoisuus on ihmiselle välttämätöntä

Luonnon monimuotoisuudella eli biodiversiteetillä tarkoitetaan muun muassa lajien runsautta, elinympäristöjen monimuotoisuutta ja geneettistä kirjoa. Huoli luonnon tilasta on maailmanlaajuinen. YK totesi jo vuosikymmen sitten, että luonnon monimuotoisuuden kato on saatava pysähtymään. Hallitustenvälisen luontopaneelin (IPBES, 2019) mukaan luonnon monimuotoisuuden ja sen tuottamien ekosysteemipalveluiden hävittäminen on nyt ennennäkemättömän nopeaa.

Luonnon köyhtyminen ei ole vain ympäristökysymys, vaan uhkaa myös ihmiskunnan hyvinvointia. Esimerkiksi ravintokasvien pölyttäminen, ilmaston säätely ja eroosion torjunta kärsivät monimuotoisuuden heikkenemisestä. Luonnolla on tutkitusti myös kykyä ennaltaehkäistä ja hoitaa esimerkiksi ihmisten uupumusta, stressiä ja ahdistusta.  Lisäksi on havaittu, että luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja allergioiden lisääntymisen välillä on suora yhteys. Uusimmissa tutkimuksissa on havaittu luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vaikuttavan jopa diabeteksen ja Alzheimerin taudin kehittymiseen.

Luonnosta saatavien viherpalveluiden laatu heikkenee, jos kaupunkien viheralueet vähenevät ja luonto muuttuu yhä pienipiirteisemmäksi. Rakentaminen sirpaloi luontoa ja jäljelle jäävien viherlaikkujen on vaikeampi ylläpitää monimuotoista lajistoaan. Kaupungin viheralueiden, pientareiden, katupuuston, viherseinien ja -kattojen, pihojen ja jopa parvekekasvien muodostamaa verkostoa tulisikin vaalia, sillä monimuotoisina ne ovat merkittävä luonnon ja kaupunkilaisten hyvinvointia edistävä resurssi.