Luostarinmäen kehittämisprojektissa merkittävänä osa-alueena on moniäänisyyden huomioiminen, erilaisten tarinoiden kertominen. Tutkimus vastaa myös tähän tarpeeseen eikö vain?
”Aivan oikein. Turku oli palon jälkeen ennen kaikkea köyhien ja työläisten asuttama kaupunki, mutta heidän kokemuksistaan ei löydä kaupungin virallisen historian sivuilta kuin hajanaisia muruja silloin, kun he olivat viranomaistoimenpiteiden kohteina. Tutkimme siksi Luostarinmäen asukkaiden, vähäosaisten ihmisten ja erityisesti syrjäytyneiden ja köyhien naisten ja lasten, ja rakennuskannan näkökulmasta kaupunkiköyhyyden arkea ja kokemusmaailmaa Turun palon jälkeen. Keitä Luostarinmäellä asui, millaisia olivat heidän elämänkulkunsa, elämäntapansa ja sosiaaliset verkostonsa? Luostarinmäen ”alkuperäisasukkaiden” unhoon painunut historia on arvokas osa Turun kaupungin historiallista identiteettiä ja siksi tutkimisen arvoista. Tältä osin tutkimushanke vastaa modernin historiantutkimuksen pyrkimyksiin kertoa yhteiskunnan vähäosaisten elämästä. Se haluaa tehdä näkyviksi ja ymmärrettäviksi myös heidän ajatuksiaan ja tunteitaan.”
Vuonna 1827 tapahtunut kuuluisa katastrofi, Turun palo vaikutti monin tavoin Luostarinmäen kortteleihin. Alue säästyi palolta suojana toimineen Vartiovuoren vuoksi ja kaupunkilaiset pyrkivät suojaan Luostarinmäelle. Palon jälkeiset kuukaudet ovat takuulla olleet korttelissa selviytymisen ja sopeutumisen aikaa vai mitä sanot tähän tutkija Topi Artukka?
"Kyllä, juuri näin. Suuri osa kaupungista paloi, mikä ajoi ihmiset hakemaan apua ja turvaa sieltä, missä sitä oli saatavilla. Hätäapua saatiin paikalle olosuhteisiin nähden varsin nopeasti, vaikka kytevä tuli ja jälkisammutustyöt tilannetta vaikeuttivatkin. Hätätilanne myös pakotti etsimään uudenlaisia ratkaisuja ja tiloja, jotta apua saatiin kanavoitua sitä tarvitseville. Esimerkiksi kaupungin seurapiirin keskeisin tanssi- ja kohtaamispaikka Turun Seurahuone, joka oli säilynyt palosta, otettiin viranomaiskäyttöön tanssiaisten sijaan. Asuntopulassa viranomaiset eivät kuitenkaan kyenneet auttamaan, vaan jokaisen asukkaan oli ratkaistava se itse. Ne, jotka kykenivät, muuttivat hetkellisesti pois kaupungista. Muut etsivät suojaa palolta säästyneissä rakennuksissa tai pystyttivät väliaikaisia majoitustiloja sinne, jossa tuli ei enää kytenyt."
Entä miten jäljellä olevan ja monia muutoksia vuosien saatossa kokeneen rakennuskannan kautta voidaan tutkia elämisen tapoja 1800-luvun alussa ja mitä Luostarinmäen kujat pienine koteineen voivat meille näistä teemoista paljastaa FT Panu Savolainen?
Hanke tuottaa suoraan arvokasta tietoa museon uudistuksen tarpeisiin. Kehittämisprojektissa Luostarinmäkeä tehdään kiinnostavaksi erityisesti kaupunkihistoriallisesta näkökulmasta, osana vanhaa Turkua. Uusi tutkimus mahdollistaa alueella asuneiden ihmisten tarinoiden sekä Turun palon inhimillisten vaikutusten kertomisen kävijää koskettavassa muodossa. Ilman ammattimaista tutkimustyötä korttelien historiaa on mahdotonta avata tietopohjaisesti ja elävästi museokävijöille. Mäen historiasta kumpuaa lukuisia kiinnostavia kysymyksiä, joihin museolla on harvinaisen hieno ja ainutlatuinen tilaisuus saada vastauksia yliopistoyhteistyön ansiosta.