Eläinten jäljillä Luostarinmäellä

Luostarinmäellä asuneet ja eläneet eläimet kiinnostavat museovierailijoita erityisen paljon, ja eläimiä myös toivotaan alueelle asiakaspalautteessa säännöllisesti. Eläimet ovat ulkomuseoille usein leimallinen ominaisuus, mutta niiden tuominen museoympäristöön on hyvin vaativa prosessi. Eläinten tassujen ja sorkkien jälkiä pyritään kuitenkin muilla tavoin tekemään Luostarinmäen käynnissä olevassa näyttelyuudistuksessa näkyväksi nykyvierailijalle. Etsimme parhaillaan uusia tapoja tuoda tätä puolta korttelin menneestä ajasta esille. Asian tutkiminen tarjoaa näyttelytyöryhmälle jatkuvasti uutta ihmeteltävää.

Kaupunkien kotieläinhistoriaa valottavia rakennuksia löytyy alueelta vain muutamia, sillä valtaosa rakennuksista on aikojen saatossa purettu. Tupakkatalon pihalla sijaitseva talli on yksi näistä tiloista, jotka tarjoavat tietoa siitä, miten ja mitä kotieläimiä Luostarinmäen kaltaisella alueella pidettiin. Löytyypä kujalta yksi lantaluukkukin, jonka kautta voimme avata yleisölle 1800-luvun jätehuoltoa yleisesti. Kaupungeissa eläimiä pidettiin maaseutuun nähden vähemmän, mutta ne olivat silti hyvin tärkeitä kotitalouksille. Luostarinmäen kaltaisen vähävaraisen kaupunginosan kotieläimien selviäminen pitkistä ja kylmistä talvista oli monesti epävarmaa.

Maisemassa eläimet kuuluivat ja näkyivät monin tavoin. Vaikka emme fyysisesti voi tuoda eläimiä talleihin ja navettoihin takaisin, on muitakin keinoja eläinten historian ja niihin liittyvien tilojen elävöittämiseen. Näyttelytyöryhmä on kesän aikana testannut erilaisia ääniä ja tuoksuja, joita voisimme tuoda kujille ja pihoille museokävijöitä herättelemään. Luostarinmäen äänimaisemaan on eri vaiheissa kuulunut niin hevosten hirnuntaa, lehmien ammuntaa, kanojen kotkotusta, possujen röhkinää, lampaiden ja vuohien määkimistä. Alueella asuneet ajurit ovat rattaat rätisten ja hevosten kaviot kopistellen ajaneet kujia pitkin. Myös alueen tuoksumaailman ovat eläimet aikoinaan antaneet oman vahvan lisänsä.

Museoalueella asuu nykyisinkin useita lemmikkejä. Kuvassa kotinsa ikkunalla auringosta nautiskeleva Alvar-kissa. Kuva: TMK

Lemmikkien elämään Luostarinmäellä pääsemme muistitiedon ja arkistolähteiden kautta käsiksi, ja erityisesti koirat nousevat esiin näyttelytyöryhmän läpikäymissä aineistossa. Poliisin vuosina 1878-1880 pitämä koiraveroluettelo paljastaa, että Luostarinmäen kodeissa on asunut useita koiria ja saamme selville tietoja jopa niiden ulkonäöstä. Esimerkiksi tontilla 167 ½ asuneella leipurimestarin vaimo Therese Lithinillä oli ”valkomusta-ruskea koira” ja samassa pihassa asunut Frans Stenroos puolestaan omisti ”valkoisen koiran”. Koiraveron maksaminen kertoi paitsi omistajan hyväosaisuudesta myös ehkäpä osin lemmikin arvostuksesta. Valokuviinkin karvaiset perheenjäsenet päätyivät jo 1800-luvulla ajoittain. Luostarinmäeltä otettuun muutamaan valokuvaan on taltioitunut omistajan ja lemmikin lämmin suhde. Alueella 1800-luvun lopulla asunut kirjansitoja J.A. Lilja istuu tuolissaan ja katsoo lempeästi ikkunalla lepäävää koiraansa. Samainen koira on päässyt mukaan myös perhepotrettiin keskeiselle paikalle.   

J.A. Lilja kotonaan Luostarinmäellä koiransa kanssa 1800-luvun lopulla. Kuva: TMK. 

Eläinten historiaan alueella liittyy luonnollisesti myös varjopuolia. Kesyä papukaijaa kaupiteltiin joululahjaksi joulun alla vuonna 1930 tontilla 183 Turun Sanomien sivuilla. Vuonna 1916 Uusi Aura puolestaan uutisoi eläinrääkkäystapauksesta Luostarimäellä. Hyvin laihassa kunnossa ollut koira oli päädytty lopettamaan ja artikkelissa arveltiin, että sen omistaja saa syytteen eläinrääkkäyksestä. Myös Luostarinmäellä kiinni otetuista koirakarkulaisista ilmoiteltiin ajoittain lehtien sivuilla. Eläinten hyvinvointiin alettiin kiinnittää 1800-luvulla huomiota. Turun Eläinsuojeluyhdistys – Åbo Djursyddsförening ry perustettiin vuonna 1871 ja on siten Suomen vanhin eläinsuojeluyhdistys. Vielä 1800-luvulla suojelu kuitenkin painottui lähinnä hevosiin, joiden kohteluun työvälineinä kohdistui välinpitämättömyyttä.

Sanomia Turusta no 69 24.3.1887. Kansalliskirjasto/digitaaliset aineistot.

Lokakuun alussa käynnistyy taas jälleen Avoimet portit -tapahtuma (1.–17.10.), jonka aikana koirat ovat poikkeuksellisesti tervetulleita alueelle. Viime vuoden tapahtuman jälkeen saimme palautetta, että alueella lenkkeilevät koirat olivat suorastaan virkistyneet päästessään museovierailulle normaalisti suljettujen porttien taakse. Tätä virkistystä tarjoamme ilolla näille kulttuurikoirille myös tänä vuonna. Kujilla on esillä valokuvaaja H.J. Renvallin alueesta vuonna 1912 ottamia valokuvia, joista kahdesta löytyy koira. Toisessa kuvista musta koira istuu rauhallisesti elokuisessa kujamiljöössä lyhtytolppaan kiinnitettynä ja tarkkailee ympäristöään. Liekö kyseessä ollut valokuvaajan oma koira, joka näin ikuistettiin meidän tutkittavaksemme.

Luostarinmäki, Turku. Hj Renvall 19.8.1912. TMK