Totta vai tarua viherkatoista

Viherkattojen rakenteet ovat melko yksinkertaista ja käytettyä tekniikkaa.

Viherkattoja tai toiselta nimitykseltään kasvikattoja sekä ihaillaan että pelätään. Viherkattojen puoltajat puhuvat eduista maisemalle, monimuotoisuudelle ja viihtyisyydelle sekä hulevesien ja energiankulutuksen hallinnalle. Kriitikoiden mukaan viherkatot ovat kalliita riskirakenteita ja hieman turhiakin suomalaisissa, muutenkin varsin vehmaissa olosuhteissa. Kysymyksiä ja mielipiteitä on runsaasti, mutta asiaperusteet saattavat keskusteluissa joskus jäädä vajaiksi. Viherkattoja on myös monenlaisia ohuimmista maksaruohokatoista aina ylellisiin kattopuutarhoihin. Tässä tekstissä käydään läpi muutamia viherkattoihin liittyviä kriittisiä väittämiä, joita esitetään usein.

Viherkatoista ei ole käyttökokemuksia Suomessa

Tarua

Viherkattoja on Suomessa etenkin pääkaupunkiseudulla, ja niiden määrä on kasvanut koko 2010-luvun. Tällä hetkellä viherkattoja on satoja – tarkkaa ja ajantasaista inventaariotietoa ei ole. Toteutettuja viherkattoja on kuvattu varsin havainnollisesti esimerkiksi Espoon kaupungin tuoreessa viherkattovisiossa, joka on muutenkin monipuolinen selvitys viherkattojen nykytilanteesta juuri Suomessa. 

Viherkatoille ei ole suunnitteluohjeita

Tarua

Viherkattojen periaatteista, rakenteista ja kasvillisuudesta on suomalaiset, vuonna 2016 päivitetyt RT-kortit (85-11203-5). Ympäristön ja ilmaston kannalta samanlaisista olosuhteista Ruotsista on myös päivitetty, havainnollinen viherkattojen suunnitteluohjeiden sarja, jota kansallinen rakentamisen viranomainen boverket suosittelee.

Pisimpään viherkattoja on kuitenkin tehty, ohjeistettu ja tutkittu Saksassa. Viherrakentamisen FLL-tutkimusyhteisön tuottamat viherkatto-ohjeet ovatkin varsin perustava normisto kansainvälisesti, ja niitä on julkaistu jo vuodesta 1982 alkaen. FLL:n Green Roof Guidelines -ohjeet on viimeksi päivitetty vuonna 2018.

Viherkattoja ei ole tutkittu

Tarua

Viherkattoja on tutkittu tieteellisesti, myös Suomessa. Helsingin yliopiston Viides ulottuvuus -tutkimusohjelma on laajin ja pisin kotimainen kokonaisuus.  Lisäksi viherkattoja on tutkittu eri näkökulmista esimerkiksi Aalto-yliopistolla, Tampereen yliopistolla, Hämeen ammattikorkeakoulussa sekä Ilmatieteen laitoksella.

Kansainvälistä tutkimusta on runsaasti. Eniten tutkimusta on tehty Saksassa. Ks kokonaisesityksinä ja kirjallisuuskatsauksina esim. Cascone, Stefano: Green Roof Design: State of the Art on Technology and Materials in SUSTAINABILITY  Volume: ‏11   Issue: ‏11     Article Number: 3020   Published: ‏JUN 1 2019 tai Besir, A. B., & Cuce, E. (2018) Green roofs and facades: A comprehensive review. Renewable and Sustainable Energy Reviews 82 915–939.

Viherkatot ovat riskirakenteita mahdollisten vesivaurioiden takia

Pääosin tarua, osittain totta

Viherkattojen rakenteet ovat melko yksinkertaista ja käytettyä tekniikkaa. Niistä itsessään ei aiheudu vesivahinkojen kasvanutta riskiä – mutta jos, ja vain jos, ne on asennettu täysin oikein ja ilman virheitä. Haaste ei olekaan viherkattojen rakenteissa sinänsä, vaan rakentamisen aikaisessa laadun hallinnassa. Viherkattojen vesieristeet tulisi asentaa tarkasti, eikä virheitä saisi tapahtua. Pintarakenteiden purkukustannukset ja uudelleenasennus aiheuttavat lisäkuluja, jos vaurioitunutta tai puutteellisesti asennettua vesieristettä joudutaan korjaamaan.

Viherkatot ovat kalliita

Pääosin tarua, osittain totta

Viherkattojen perustamiskustannukset ovat tavallisia kattoja korkeammat. Sen sijaan viherkattojen elinkaarikustannukset laskevat tasoihin tavallisten kattojen kanssa. Keskeisenä syynä on se, että viherpeite pidentää kattopinnan käyttöikää huomattavasti, jopa kaksinkertaiseksi tavalliseen kattoon verrattuna. Edelleen, jos kustannuksia ja hyötyjä eritellään vielä kokonaisvaltaisemmin kaikkien yhdyskuntataloudessa saavutettavien etujen kannalta, ovat viherkatot taloudellisesti kannattavia. Yksityisten kiinteistöjen hyötyjen näkökulmasta etuja ovat eristävät, tasaavat vaikutukset lämmön ja kylmän säätelyyn eli rakennuksen energiankulutukseen sekä katon pidempi elinkaari. Viherkatto suojaa vesieristettä UV-valolta ja eriste jäätymisen ja sulamisen aiheuttamalta rasitukselta. Kiinteistöjen arvon on myös todettu nousevan viherkattojen myötä. Julkisia hyötyjä ovat puolestaan hulevesien viivyttäminen, ilmansaasteiden suodatus sekä edut monimuotoisuudelle. Suomenkielinen

Viherkatot eivät sovi asuinrakennuksiin, eivätkä korkeaan rakentamiseen

Tarua

Viherkatot sopivat hyvin asuinrakentamiseen, myös korkeaan. Viherkatot muun muassa estävät ylimmän kerroksen kuumenemista katon kautta ja ne tarjoavat erityisiä elinympäristöjä luonnolle. Kattopuutarhoilla asukkaat nauttivat näkymistä kauas ja vetäytymisestä kaupungin hälinän yläpuolelle vehreään keitaaseen.

Viherkatoille ei ole tarvetta, koska Suomi on niin metsäinen maa

Tarua

Hulevesien hallinnan, lämpösaarekkeiden, monimuotoisuuden ja lähiympäristön viihtyisyyden haasteet koskevat ennen muuta suurten kaupunkien keskeisimpiä, tiiveimmin rakennettuja alueita. Juuri tehokkaimmin rakennetuissa keskuksissa kaupunkivihreälle joudutaan hakemaan kaikki mahdollisuudet, kuten katot ja seinät.

Hulevedet ovat sade- ja sulamisvesiä rakennetulla alueella. Ne syntyvät paikallisesti ja kerääntyvät valuma-alueittain, joita Turussakin on kymmeniä. Vain kullakin valuma-alueella oleva kasvillisuus tukee hulevesien hajautettua hallintaa - ei edes viereisen alueen puusto, saati kauempana olevat metsät. Kiinteistöjen omistajat ovat vastuussa omien kiinteistöjensä alueilla syntyvien hulevesien hallinnasta, ja maankäyttö- ja rakennuslaki määrittelee, että ne tulisi käsitellä ensisijaisesti imeyttämällä tai viivyttämällä (103 c- ja f-pykälät sekä asetus rakennusten vesi- ja viemärilaitteistosta § 35). Tarkemmin asia kuvataan hulevesien käsittelyn prioriteettijärjestyksessä esimerkiksi Turun kaupungin hulevesiohjelmassa

 

Kirjoittaja projektipäällikkö Kristina Karppi. Tekstin faktat on tarkistanut kestävän rakentamisen professori Harry Edelman Tampereen yliopistosta. Blogin kuva: Jonathan Malmberg /Boverket (2019)

Kristina Karppi

Tietoa kirjoittajasta

Kristina
Karppi
Projektipäällikkö
Turun kaupunki
Kirjoittaja työskentelee Turun kaupungin ympäristötoimialalla, projektipäällikkönä ilmastokestävän kaupunkisuunnittelun Canemure-hankkeessa.