Viettelevä villikko 

Coquet ja Pierrette eivät housuasuistaan huolimatta ole maskuliinisia, vaan selvästi naisellisia, ristiinpukeutuneita naisia.

Tavalliset pariisittaret eivät kuljeskelleet housuissa pitkin bulevardeja vielä 1800-luvun lopullakaan. Tuolle ajalle sijoittuvassa painokuvassa onkin rohkea koketti, viettelevä villikko, Gamin coquet. Housut oli varattu miehille, ja niihin pukeutunut nainen voitiin pidättää, ellei hän ollut pyöräilijä, joille asu sallittiin. Pariisin muotisuunnittelijat suunnittelivat ensimmäiset naisten housumallit vasta vuoden 1910 paikkeilla, joten housuihin pukeutunut koketti oli muodin edelläkävijä, naisdandy. 

Pitkiäkin housuja käyttävässä naisessa koettiin olevan jotain hävytöntä, eroottista latausta, jota koketit saattoivat käyttää hyväkseen saadakseen ihailijoita. Yhtä hyvin itsensä asettaminen katseiden kohteeksi kohua herättävällä asulla ja poseerauksella oli koketille itseilmaisua.

Gamin coquetin häilyvä status

Koketti tarkoittaa keimailijaa, joka haluaa miellyttää ja viehättää käytöksellään, olemuksellaan ja pukeutumisellaan. Koketit ja kokotit ilmestyivät Pariisin estradeille ja puistoihin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa aikakaudella, jota kutsutaan nimellä Belle Époque. Naiskuvan kulttuurin keskipisteeseen asettaneella ”kauniilla aikakaudella” vallitsivat kiemuraiset muodin, viihteen ja sukupuolijärjestelmän rakenteet.

Koketit olivat usein varieteeteatterin maailmasta, mutta koketti saattoi olla kuka vain häpeilemätön ja muotitietoinen nainen. Ristiinpukeutumisen kieltävä lainsäädäntö koski teoriassa jopa teatteri- ja karnevaaliasuja. Oopperassa ja teatterissa naisten housuroolit olivat silti tavallisia. 

Gamin coquetin naisellisuutta korostaa kapea uuma, käden viehkeä asento ja flirttaileva ilme.

Vyötärö on kiristetty värikkäällä hapsuhuivilla, joka on sidottu taakse kuin riikinkukon pyrstöksi. Coquet, koketti, viittaakin kukkoilevaan, itsetietoiseen tyyliniekkaan. Housuihin miesten vaatteena osoittaa teosnimeen valittu maskuliinimuoto. Gamin coquet on kukkoileva (pojan)vintiö, kun taas feminiinimuoto Gamine coquette olisi esitellyt keimailevan (tytön)veitikan. Maskuliinimuodon valinta voisi tarkoittaa taiteilijan halunneen osoittaa hahmon sukupuoli kyseenalaiseksi. 
Taiteilija Célestin Deshays (n. 1817–1896) piirsi esimerkiksi Fashion plate -litografioita, jotka menivät levitykseen naisten muotilehdissä. Kuvituksissa esitettiin muodikkaita tyylejä ja vaatetuksia. Niissä ei esitetty erityisiä henkilöitä, vaan yleisiä näkemyksiä muotivaatteen käyttäjistä. Samaan tapaa Gamin coquet on yleistys koketista, hänen roolinsa tai statuksensa jää epäselväksi.

Naisklovni Pierrette

Selvästi teatterin maailmasta on Gamin coquetin sisarkuva, Pierrette. Pierrette on pukeutunut klovnin asuun, valkoisiin housuihin ja valkoiseen paitaan, joka on koristeltu pom pomeilla, tupsupalloilla. Pierrette on naispuolinen vastine komediateatterin ja mimiikan klassikkohahmolle Pierrot-klovnille. Pantomiimi oli osa Belle Époquen varieteeteattereiden ohjelmistoa tanssinumeroiden, laulelmien ja sirkus- ja taikatemppujen ohella. Pierrot eli huippuaikaansa, ja 1880- ja 1890-luvuilla hahmo sai rinnalleen Pierretten.

Pierrette on elekieleltään erilainen kuin Gamin coquet, vaikka ensisilmäykseltä he vaikuttavat hyvin samanlaisilta. Molemmat naiset katsovat suoraan kohti ja asettuvat rennosti katseen kohteeksi. Pierretten katse ei ole flirttaileva kuten Gamin coquetin, vaan hänen katseensa jää avoimeksi. Coquetin pään asento ja hieman alas painettu leuka antavat kohti kohotetulle katseelle sävyn, jota suuta osoittava etusormi teroittaa kaksimielisen vihjailevasti. Pierrette istuu reippaana leuka pystyssä ja hajareisin. Siinä missä Gamin coquet on ristinyt nilkkansa sulokkaasti, on Pierrette valinnut vallattoman poikamaisen asennon. Molempien istuma-asennot ovat aikaansa nähden rennon rohkeat.

Pinnallisia pin upeja vai uusia roolimalleja?

Célestin Deshays (n. 1817–1896): Gamin coquet. Turun museokeskuksen kokoelmat.

Gamin coquet ja Pierrette edustivat pukeutumisellaan uutta tapaa olla nainen, mikä kiinnosti yleisöä. Ranskassa painokuvalla oli 1800-luvulla kukoistavat markkinat. Litopainot tuottivat loputtomat virrat naiskuvia, jotka olivat osana 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa naisen asemassa tapahtunutta murrosta. Luokka- ja sosiaalisia rajoja pukeutumisellaan ja ulkonäöllään rikkoneille miesdandyille 1800-luku oli ollut kultakautta. Muotikuvien massalevikin myötä keikaroivien dandyjen persoonallinen tyyli alettiin mieltää feminiiniseksi. Murroksessa naiset kiepsauttivat dandyjen maailman ylösalaisin ja ottivat sieltä merkkikielen omaan käyttöönsä, syntyi ”uusi nainen”.
”Uusi nainen” mahdollisti 1800-luvun lopun ja vuosisadan vaihteen naisille uudenlaisen tavan käyttäytyä, kuvitella itseään ja tulevaisuuttaan. Kapinallinen, itsenäinen ja vaarallisen eloisa nainen johti sosiokulttuurista muutosta ahtaista sukupuolirooleista vapautumiseen. 

Massatuotettuina painokuvina Gamin Coquet ja Pierrette voisivat olla varhaista pin up -taidetta tai sieltä vaikutteensa saanutta julistetaidetta.

Painokuvien yleistyessä ja kilpailun kasvaessa lehdet alkoivat käyttää asiakkaiden houkuttamiseksi kansikuvina piirroksia kauniista ihmisistä, useimmiten naisista. Samoihin aikoihin syntyi ”keskiaukeaman tyttö”, eli irrotettava kuva-aukeama, jonka saattoi kiinnittää seinälle nastoilla tai nuppineuloilla. Kuvien naisille oli tyypillistä hohdokkuus ja glamour. Coquet ja Pierrette ovat tulleet museolle yhdessä, samanlaisiin kultaisiin kehyksiin kehystettyinä, lahjoituksena vuonna 1918. Ne ovat edelleen alkuperäisissä kehyksissään. Kehystyksen vuoksi ne ovat pikemminkin julisteita kuin varsinaisia pin up -kuvia.

Pin up -kuvan voi määritellä eroottisia mielikuvia herättäväksi kuvaksi, josta on tuotettu moninkertaisia kopioita. Pin up -kuvan kohde kutsuu ilmaisullaan tai asenteellaan katsojan lähestymään tai fantasioimaan kanssakäymisestä. Alun perin pin up -kuvat perustuivat kujeiluun tai kiusoitteluun sekä viettelevyyteen. Kaikki nämä määritelmät sopivat kyllä kyseessä oleviin kuviin. Gamin coquetin ja Pierretten merkitykset liikkuvat kuitenkin laajalla alueella ja antavat syyn pitää niitä yleiskuvauksina ”uuden naisen” tyypeistä. Myös se tekee niistä pikemminkin julistetaidetta kuin pin up -kuvia, joiden usein ajatellaan olevan merkitykseltään pinnallisia.

Rooleja ja romantiikkaa

Gamin coquetin ja Pierretten kuvissa eroottisuus on läsnä hyvin hienovaraisesti. Toisaalta pitää muistaa, että se mikä vaikuttaa nyt hienovaraiselta, on voinut olla omassa ajassaan hyvin kyseenalaista. Naisen aktiivinen katse oli 1800-luvulla juuri sitä. Painokuvien kohdalla jää avoimeksi kehen Gamin coquet ja Pierrette ujostelemattomat katseensa luovat, mutta naisilla ei ollut tuolloin syytä katsoa miestä suoraan. Rohkea katse liitettiin prostituutioon, kuten myös naisen maskuliinisuus. Coquet ja Pierrette eivät housuasuistaan huolimatta ole maskuliinisia, vaan selvästi naisellisia, ristiinpukeutuneita naisia. Yksi tapa tulkita naisen transvestista pukeutumista ennen 1900-lukua oli lesbous.

Ristiinpukeutumista voitiin pitää koodina, jolla ilmaistiin seksuaalista halua toisia naisia kohtaan.

Jos kuvia tarkastelee parina, ovat Gamin coquet ja Pierrette vastakkain toisiinsa nähden, kuin kuva-alan muodostamien kaari-ikkunoiden takana. Ikkunat luovat etäisyyden ja saavuttamattomuuden tunteen. Yhteenkuuluvuus ja esimerkiksi naisten välinen romanttinen suhde jää fantasian tasolle, mutta on olemassa mahdollisuutena. 
Teatterin lavoilla ja esittävässä taiteessa voitiin perinteisiä sukupuolirooleja kyseenalaistaa helpommin kuin arkielämässä. Esimerkiksi maailman ensimmäisen tarinallisen fiktiivisen elokuvan La fée aux choux (1896) tekijä Alice Guy risteytti maskuliini- ja feminiinirooleja elokuvissaan. Häneltä on myös alle kahden minuutin väritetty lyhytfilmi, jossa Pierrette tavoittelee naishahmon suosiota, mutta tulee torjutuksi. Pierretten jälkeen onneaan kokeileva harlekiiniasuinen nainen voittaa naishahmon suosion ja filmi päättyy heidän suudelmaansa. Alice Guyn Pierrette´s Escapades (1900) löytyy Youtubesta. 

Kuvat: Ville Mäkilä, Turun museokeskus.

Lähteitä ja kirjallisuutta:

  • Arnold, Amanda 2016. “The Forgotten Revolutionary Filmmaker Whose Name Was Replaced by Her Husband's” – Vice 2016. https://www.vice.com/en/article/785y5y/the-forgotten-revolutionary-filmm... (20.1.2021)
  • Gabor, Mark (1972) 1996. The pin-up – a modest history. Köln: Benedikt Taschen Verlag GmbH.
  • Kalha, Harri 2013. Kokottien kultakausi – Belle Époquen mediatähdet modernin naiseuden kuvastimina. Helsinki: SKS.
  • Kihlman, Asta 2018. Kolme tutkielmaa sukupuolesta – Identiteettipolitiikka Beda Stjernschantzin, Sigrid af Forsellesin ja Ellen Thesleffin taiteessa. Turku: Turun yliopisto. https://docplayer.fi/107231732-Kolme-tutkielmaa-sukupuolesta-identiteett... (20.1.2021)
  • Roberts, Mary Louise 2002. Disruptive Acts. The New Woman in Fin-de-Siècle France. Chicago: University of Chicago Press. 
  • Steele, Valerie (1988) 1998. Paris Fashion – a cultural history. Oxford, New York: Berg.
  • Turunen, Arja 2011. Hame, housut, hamehousut! Vai mikä on tulevaisuutemme? Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys.
  • Vänskä, Annamari 2002. ”Läpinäkyvä kaappi – 1990-luvun muotikuvien naisandrogynia, moderni nainen ja lesbian chic” – Näkyvä(i)seksi – Tutkimuksia kuvien sukupuolikulttuurista. Helsinki: Taidehistorian seura.
     

Tietoa kirjoittajasta

Anu-Riikka
Leppänen
ts. amanuenssi
Turun museokeskus