Luojani, mitä näenkään! Matkailijan sanakirja 1700-luvulta

1700-luvun tyypillisin matkailija oli grand tourilla oleva nuori säätyläismies

Koronapandemian keskellä moni haaveilee jo mahdollisuudesta matkustaa kauas arkisesta ympäristöstään, kenties toiselle puolella Suomea tai ulkomaille asti. Onneksi nojatuolimatkailu on aina mahdollista! Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluva vuonna 1732 Genevessä painettu matkailijan sanakirja Nouveau dictionnaire du voyageur, François-Alleman-Latin, et Alleman- François-Latin tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa kolmensadan vuoden takaisen matkailijan kokemusmaailmaan. Sanakirja sisältää nimensä mukaisesti matkailijan tarvitsemaa sanastoa ranskaksi, saksaksi ja latinaksi.

Valuutanvaihto oli kolmesataa vuotta sitten matkustavaisille yhtä tärkeää kuin nykyään.

Nykyään paperiset sanakirjat ovat monessa yhteydessä korvautuneet sähköisillä, mutta paperille painettuja matkaoppaita ja -sanakirjoja on kirjakauppojen hyllyillä edelleen tarjolla kattava valikoima. Nykyajan turisti löytää varmasti omasta matkasanakirjastaan paljon samankaltaisia termejä ja esimerkkilauseita kuin 1700-luvun alun matkailija omastaan. Nouveau dictionnairen käyttäjälle on tarjolla esimerkiksi ilmaisu Willst du tauschen so sollest fünffzig thaler mir nachgeben, Si tu veux troquer (changer) tu me rendras einquante Ecus (Jos haluat vaihtaa rahaa, tulee sinun antaa minulle takaisin viisikymmentä taaleria). Valuutanvaihto oli kolmesataa vuotta sitten matkustavaisille yhtä tärkeää kuin nykyään.

Toisaalta matkasanakirjassa on useita kohtia, jotka muistuttavat eroista nykyaikaan nähden, sillä kieli ja sanavalinnat kertovat teoksen kirjoitusajankohdasta. Kirjassa on mukana esimerkiksi ilmaus Un carosse à quattre chevaux, eine Kutsche mit vier Pferdten, Quadrijugus currus (neljän hevosen vetämät vaunut). Tällaista kulkupeliä nykymatkailija päässee käyttämään korkeintaan ylihinnoitellulla kiertoajelulla keskieurooppalaisen kaupungin sydämessä.

Matkailijan sanakirja vuodelta 1732. Turun museokeskuksen kokoelmat. Kuva: Laura Yli-Seppälä

Kirjaan valittujen kielten valikoima kertoo myös siitä, että englannin kielen nykyisellä valta-asemalla on lopulta kovin lyhyet juuret. Ranskalla, saksalla ja latinalla pärjäsi 1700-luvun Euroopassa hoveissa, kauppasuhteissa sekä opiskellessa. Toisaalta 1700-luvun maailmassa vain harvoilla oli mahdollisuus oppia lukemaan omaa äidinkieltään, saati sitten vieraita kieliä. Kirjojen omistaminenkin oli vain harvoille mahdollista. Kirjat olivat kalliita ja esimerkiksi 1700-luvun lopun turkulaisilla oli käytettävissään vain yksi varsinainen kirjakauppa, vaikka sivutoimisesti ja satunnaisemmin kirjoja myivät myös muun muassa kirjansitojat ja yksityishenkilöt. Matkailijan sanakirjan käyttäjät ovat varmasti olleet aatelis-, porvaris- tai pappissäätyyn kuuluneita, sillä heillä oli kirjojen hankkimiseen tarvittavaa varallisuutta ja sen lukemiseen vaadittavat taidot. Toki matkustaminenkin oli vain hyvin harvoille mahdollista ylellisyyttä, vaikka kirjan hankkimiseen varat olisivat riittäneetkin.

Sääty-yhteiskunta ja sen vaikutukset näkyvät myös matkasanakirjan hakusanavalikoimassa, jossa on mukana esimerkiksi sanat talonpoikaisnainen ja aatelinen. 1700-luvun tyypillisin matkailija oli grand tourilla oleva nuori säätyläismies, joka matkusti vanhemman opastajan kanssa ympäri Eurooppaa kartuttamassa yleissivistystä ja tulevalla urallaan tarvitsemiaan taitoja. Matkailijoiden joukossa oli kuitenkin naisia ja lapsiakin. Matkasanakirjan omistaja pystyikin tarvittaessa tiedustelemaan saksaksi ja ranskaksi hyödyllisiä lastentarvikkeita, esimerkiksi Kindstuhl (lastentuoli) tai Kindswiege (kehto).

Jotkut grand tour -matkailijat ajautuivat suuriinkin pelivelkoihin matkallaan

1700-luvun matkailija kohtasi monenlaisia iloja ja hyötyjä: nähtävyyksiä, uusia ystäviä ja ruokaelämyksiä. Erityisen häikäisevän kohteen luona matkustavainen saattoi huudahtaa Nouveau dictionnairen opastamana vaikkapa Ah! Dieu que vois-je! tai Ach mein Gott, was sehe ich? (Luojani, mitä näenkään). Matkakumppaneihin tutustumista helpottivat esimerkiksi ilmaukset Wie alt bist du (Kuinka vanha olet?) tai Ich wünsche dir Glück auf die Reise (Toivotan sinulle onnea matkaan!). Ruoasta keskusteleminen vaikuttaa olleen sanakirjan tekijän mielestä erityisen tärkeä taito, sillä teoksessa on erikseen sekä hakusana Käß, le Fromage (juusto) että Käß essen, Manger du Fromage (juuston syöminen).

Vieraissa maissa saattoi tulla vastaan myös vaaroja, kuten onnettomuuksia tai sairauksia. Myös harmittomalta huvilta vaikuttava korttipeli eli Kartenspiel, un Jeu de cartes saattoi aiheuttaa vastoinkäymisiä, sillä jotkut grand tour -matkailijat ajautuivat suuriinkin pelivelkoihin matkallaan. Eipä ihme, että matkasanakirjaan on valittu myös esimerkkilause Er ist unglückhafftig in dem spielen, Il est malheureux au jeu, Infeliciter ludere solet (Hänellä on epäonnea pelissä).

Lähteet:

  • Nouveau dictionnaire du voyageur, François-Alleman-Latin, et Alleman- François-Latin, Enrichi de tous les mots, & de toutes les belles Expressions Françoises, & Allemandes nouvellement introduites. 
  • Geneve, Perachon & Cramer. 1732. (Saatavilla digitoituna esimerkiksi Google Booksin kautta: https://play.google.com/store/books/details?id=FcaqTExKmT0C&rdid=book-FcaqTExKmT0C&rdot=1)
  • Saara Hilpinen: Aristokraatin maine. Otto Wilhelm Klinkowströmin (1778–1850) skandaalit. Pro gradu -tutkielma. Suomen ja Pohjoismaiden historia. Helsingin yliopisto. 2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014080732668
  • Tuija Laine: Kolportöörejä ja kirjakauppiaita. Kirjojen hankinta ja levitys Suomessa vuoteen 1800. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 2006.
  • Johanna Ilmakunnas: Kartanot, kapiot, rykmentit. Erään aatelissuvun elämäntapa 1700-luvun Ruotsissa. Suomallisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 2011.

Tietoa kirjoittajasta

Laura
Yli-Seppälä
Tutkija
Turun museokeskus