Hei, tavataanko lenkillä?

Kävelin ystäväni kanssa Synnin ja oikeuden paikat 1600-luvulla -reittiä ihan kokeilumielessä, ja kyllä kannatti!

Tiesitkö, että Turun keskustaan ja sen ympäristöön on tehty kävelykarttoja, joissa kerrotaan patsaista, vanhoista rakennuksista tai muusta Turun historiasta. Näillä reiteillä ei oteta aikaa eikä vaadita mitään kummallista osaamista, ainoastaan älypuhelin tai painettu kulttuurikuntoilukartta. Reittien pituudet vaihtelevat 2 ja 10 kilometrin välillä, riippuen siitä minkä valitsee. Eikä koko reittiä tarvitse kulkea, jos ei tahdo tai ei ehdi.

Uusin reitti ja kartta julkaistiin juuri ja se kertoo 1600-luvun Turusta. Synnin ja oikeuden paikat 1600-luvulla -reitti kertoo sen ajan elämästä, miten pienistä ja suurista asioista käytiin oikeutta ja millaisia rangaistuksia niistä saatiin. Reitin paikoissa kerrotaan ajasta, joka ei aina ollut ruusuilla tanssimista. Kaikki tiedot perustuvat todellisiin tapahtumiin, ja ne ovat peräisin tuon ajan oikeuspöytäkirjoista, joita tutkija Veli Pekka Toropainen on tutkinut. Toropainen on erikoistunut Turun 1600-luvun historiaan ja hänen 13 pyöveliä – päätöntä menoa 1600-luvun Turussa -julkaisusta löytyy enemmän tapahtumia ja yksityiskohtia.

Kävelin ystäväni kanssa Synnin ja oikeuden paikat 1600-luvulla -reittiä ihan kokeilumielessä, ja kyllä kannatti! Meillä oli vielä Toropaisen kirjakin mukana. Siitä sai vielä lisää ”lihaa luitten ympärille” ja pääsimme syvemmälle 1600-luvun fiiliksiin.

Aloitimme kävelyn kartan mukaisesti Vanhalta Suurtorilta Tuomiokirkolle päin. Ensimmäinen etappi oli kirkon vieressä, seuraava Piispankadulla. Siellä ihmettelimme, oliko tässä tosiaan ollut Piispanpelto. Yliopistonmäellä kohdattiin pieni takaisku − tietyö! Ei päästy nyt ihan vanhalle tulliaidan kohdalle.  Kuulemamme mukaan valmista pitäisi tulla ihan just, ehkä jo onkin. Hyvä niin. Mietittiin Yliopistonmäen nimen alkuperää Ryssinmäkeä ja sitä, miten siellä rutto levisi. Rutto kesti aikansa, kunnes se saatiin kuriin. Oli sitä pahoja sairauksia silloinkin ja niistä selvittiin.

Aikamoista mäkeä ylös ja alas -kuntoilua tämä kyllä oli. Seuraavaksi kiipesimme Kerttulinmäelle. Hirsipuumäeltä eteenpäin Uudenmaantullille on ihania vanhoja kerrostaloja, ei ihan 1600-luvulta, mutta niin kauniita ja vähän romanttisenkin näköisiä. Uudenmaantullin teilipyörien ollessa käytössä lähettyvillä on varmaan ollut aika paha haju. Eikä pelkästään haju vaan myös näky, kun ruumiiden osat ovat roikkuneet siellä pelotteena. Kamalaa!
 
Kohta päästiin Vartiovuorenmäen puistoon. Ihanaa! Ei kylläkään kaikilla ole ollut kivaa täälläkään. Sitä vaan miettii, että nämä samat kukkulat ja kalliot on olleet 1600-luvulla lasten leikkipaikkoja, kuten ovat nykyäänkin. Aika mielenkiintoista.

Matka jatkui porrastellen alas Hämeenkadulle. Nyt olisi kyllä kelvannut jonkin juoman nauttiminen. Ei ihme, jos Merthenin kellari tässä joen rannassa oli aikanaan suosittu paikka. Ainakin meistä sen sijainti on ollut juuri oikea. Seuraavalla kerralla otan kyllä vesipullon mukaani. Kirjastosillalla olisi voinut viivytellä pitempäänkin ja katsella Aurajoen laineita, mutta päättäväisesti lähdimme kohti Ketaran talon sijaintipaikkaa ja siitä eteenpäin Aninkaisiin. Reitti päättyikin nykyisen Puutorin nurkille.

Ihan fantastinen tapa ulkoilla ja tavata työkaveria tai ystävää. Ulkona ja kävellessä oli helppo pitää myös turvaväliä. Aikaa reitillä kului rattoisasti rupatellen ja kiirehtimättä noin tunti. Matkaa kertyy melkein tasan 4 kilometriä!

Näitä kierroksia voisi jatkaa vaikka ympäri vuoden. Aina kun tavataan, tehdään kulttuurikuntoilukierros. Erilaisia reittejä on paljon. Yhdistetään kulttuuri ulkoiluun. Se on kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Eikös?

Kulttuurikuntoilureitit löytyvät täältä.

Kulttuurikuntoilu on yksi kulttuuripääkaupunkivuoden pysyvistä jäljistä. Kulttuuri tekee edelleen hyvää! 

Veli Pekka Toropaisen kirja 13 pyöveliä – päätöntä menoa 1600-luvun Turussa on myynnissä mm. Turun linnan museokauppa Fatabuurissa, WAMin museokaupassa sekä Kansallisessa Kirjakaupassa.

Lue lisää kirjasta tästä linkistä.

Tietoa kirjoittajasta

Leena
Lehmusto
Turun museokeskus