Ett mahdatte tätä kieltää Tapaneita talostann´

Jouluaattoa ja joulupäivää vietettiin entisaikaan hiljaisissa ja hartaissa merkeissä kotiväen kesken. Kirkossa käytiin mutta ei vieraisilla. Tapaninpäivänä oli kuitenkin lupa aloittaa ilonpito. Tapaninpäivään ovatkin kuuluneet niin tapaninajot kun tapanintanssitkin. Turun seudulta tunnetaan perinne, jossa nuoret miehet kiertelivät talosta toiseen laulamassa tapaninveisuuta ja kerjäämässä kestitystä.

Luostarinmäen merimiehen talossa syntynyt Hjalmar Kanervo tunsi tämän perinteen hyvin sillä hänen isänsä oli kierrellyt nuoruudessaan 1840-luvulla laulamassa tapaninveisuuta. Hjalmar toimikin puuhamiehenä kun lauluperinne jouluna 1954 herätettiin museossa henkiin. Hän oli itsekin kierrellyt tähtipoikana muiden lasten kanssa Luostarinmäen lähikortteleissa pienen rahasumman toivossa. Lapset olivat pukeutuneet kirjavilla paperinsuikaleilla ja vöillä koristeltuihin valkoisiin paitoihin. Päässä oli paperista tehty ”amiraalinhattu”. Luostarinmäen tapaninlaulajaisissa onkin yhdistetty aineksia molemmista lauluperinteistä.

Tapaninveisun sanat ovat peräisin vuodelta 1890. Legendan mukaan Stefanus eli Tapani oli kuningas Herodeksen tallirenki, joka näki Jeesuksen syntymätähden taivaalla, kääntyi kristityksi ja joutui lopulta juutalaisten kivittämäksi. Suurin osa laulusta on kuitenkin kousan eli viinan ja oluen kerjuuta. Lopuksi laulajat kiittävät saamistaan antimista ja toivottavat isäntäväelle siunausta.

Siunattu teidän sängyn
siunattu ylös-nousentoon
siunattu on se märkys
kuin on teidän flaskuissanne
josta te ulos jakelette
pikareihin kaatelette
joka myös yskään terveeks tekee.

Lauluperinteen säilymisestä pitävät yhdessä museon kanssa huolta Puolalanmäen musiikkilukion pojat, joiden toimesta vanha tapaninveisu kaikuu Luostarinmäen kujilla jälleen Tapaninpäivänä klo 15.

Kirjoitus on julkaistu myös Terveisin Luostarinmäki -blogissa.