Monialaisuus on tulevaisuutta

Opiskelu ja asuminen Turussa on miellyttävää ja kaupungissa on helppoa olla ja elää. Jääminen Turkuun korkeakoulutettuna opintojen jälkeen tuntuu kuitenkin utopialta. Keskustelut valmistuvien ystävieni kanssa eivät rohkaise haaveilemaan turkulaisuudesta opintojen päätyttyä. Varsinkin uran alkuvaiheilla katse kannattaa usein suunnata Helsinkiin. Syy ei ole kaupungissa, vaan ennemminkin työn löytämisessä ja siten tulevaisuuden rakentamisessa.

Turkulainen korkeakouluopiskelija tuntuu viihtyvän kaupungissa ja asiaa selvitettäessä ylistystä saa kaupungin kompakti koko, kulttuurielämä ja ylipäätään hyvä olo. Turun ylioppilaslehdessä 5/2019 haastateltiin useampaa Turun yliopistosta valmistunutta, jotka ovat muuttaneet pääkaupunkiseudulle, mutta haluaisivat takaisin Turkuun. Samassa lehdessä kolumnisti Anni Savolainen ehdottaa ratkaisua: Ota lapio käteen ja kaiva itsellesi työpaikka alueelta.

Mahdollisuuksia maailmasta ja Varsinais-Suomesta ei puutu. Uskon vilpittömästi, että ongelmana kasvavalla ja kansainvälistyvällä alueellamme ei ole työn puute. Korkeakoulutettua ei mielestäni myöskään kannata syyttää kranttuilusta, sillä opiskelijat tekevät töitä myös opintojensa aikana. Työn tekeminen itsessään on monelle valmistuvalle arkipäivää. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin koulutusta vastaavan työn löytyminen.

Perinteisiä oman alan töitä on suhteellisen helppo löytää, mutta vaikuttaa siltä, että alueellamme tarvitaan innovaatioita myös yksilöllisen urapolun rakentamiseksi. Tarvitaan yhteistyötä alan sisällä, mutta myös totutun piirin ulkopuolella. Itse olen täysin vakuuttunut, että esimerkiksi humanistia voidaan tarvita myös laivanrakennuksessa. Kulttuurintutkimuksen opiskelijana haluaisin katsoa tarkemmin esimerkiksi telakan monikulttuurista työympäristöä tai istahtaa laivainsinöörin kanssa miettimään, minkälaisia asioita risteilijöiden asiakaskunta omassa arkikulttuurissaan arvostaa.

Korkeakouluissa tehdään runsaasti alojen rajat ylittävää yhteistyötä, mutta tarvitsemme monialaista yhteistyötä myös alueen työllistäjien kanssa.

Turussa toimii kuusi korkeakoulua, sekä kaksi yliopistoa. Henkilökohtaisesti hienoin ja uskoakseni tärkein opetus on ollut kohdata ja keskustella eri aloilla opiskelevien ja työskentelevien ihmisten kanssa. Visioinnin ja kohtaamisten tulee kuitenkin ulottua opiskeluarkea pidemmälle. Vaikka korkeakouluissa alojen rajat ylittävää yhteistyötä tehdään runsaasti, tarvitsemme monialaista yhteistyötä myös alueen työllistäjien kanssa. Turun yliopistossa monialaisuutta toteutetaan esimerkiksi uuden Sote-akatemian kautta. Sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus- ja tutkimuskeskus Sote-akatemia on Turun yliopiston kaikkien tiedekuntien yhteistyöalusta, joka saattaa yhteen eri tieteenalojen edustajat ja sote-kentän toimijat.

Omaan projektiin tarvittavaa osaamista voi löytyä yllättävistä paikoista. Turun yliopiston opiskelijana on helppoa kohdata eri alojen opiskelijoita, jos näkee itse hieman vaivaa ja uskaltautuu omien tuttujen opiskelijapiirien ulkopuolelle. Esimerkiksi järjestötoiminta Turun yliopiston ylioppilaskunnassa on laajaa. Ylioppilaskunnan toiminnassa on noin 150 rekisteröityä yhdistystä, jotka tarjoavat vapaa-ajanviettomahdollisuuksia urheiluharrastuksista kuorolauluun. Opiskelijoiden harrastustoiminta itsessään rakentaa tulevaisuutta, sillä eri alan ihmiset kohtaavat toisiaan ja oppivat, mitä muut osaavat. Yllättäen huomaa, että samaa ongelmaa voi lähestyä hyvin eri tavoin.

Mitä Turussa ja Varsinais-Suomessa pitäisi nyt tehdä? Alueen kasvu ja kansainvälistyminen sekä yritysten houkutteleminen alueelle on jo täydessä vauhdissa. Kuten todettua, kysymys ei ole vetovoimasta, mahdollisuuksista tai kasvun puutteesta. Työelämän murros sisältää uusia ratkaisuja ja työn luonteen muutoksia. Perinteiset, alalle tyypilliset työt eivät välttämättä tule häviämään, mutta olisiko aika etsiä osaamista ja sen yhdistelmiä uudella tavalla? Turussa ja lähialueilla tulisikin etsiä ratkaisuja perinteisten rajojen yli. Humanistin voi aivan hyvin ottaa vaikka telakalle töihin.