Turun puut tekevät hiilinielun työt

Hiilinieluiksi kutsutaan niitä prosesseja ja mekanismeja, jotka sitovat hiiltä ilmakehästä. Hiiltä sisältäviä yhdisteitä, kuten hiilidioksidia, varastoituu kasvillisuuteen, merien pintakerroksiin ja maaperään. Kaupungin tai kunnan hiilivarastot ovat sitä suuremmat, mitä enemmän alueella on metsiä, peltoja sekä muita viheralueita. Alueen kyky sitoa hiiltä on suhteessa kasvillisuuden määrään, ja siksi metsät sitovat hiiltä tehokkaammin kuin pellot ja rakennetut viheralueet.

Turun, Helsingin, Espoon, Lahden ja Vantaan hiilinielut ja -varastot laskettiin ILKKA-hankkeessa. Näistä kaupungeista Turussa metsien osuus viheralueista on pienin ja avoimien viheralueiden, kuten peltojen, osuus suurin. Tämä näkyy tuloksessa, jonka mukaan Turulla on pienin hehtaarikohtainen hiilivarasto, 105 tonnia hehtaaria kohti.

Tulokseen vaikuttaa se, että Turun viheralueista vain noin puolet on metsiä, Espoossa hiilivarastoa kasvattaa Nuuksion kansallispuisto. Kaupunkien väliset erot kaupunkirakenteessa ja maankäytössä näkyvät näissä luvuissa.

Vanhojen viheralueiden säilyttäminen on tärkeää

Olemassa olevien metsien ja viljeltyjen peltojen säilyttäminen on eräs tärkeimmistä keinoista hiilivarastojen säilyttämiseksi. Yhdyskuntasuunnittelussa tulisi pyrkiä tiiviiseen ja eheään yhdyskuntarakenteeseen, mikä vähentää tarvetta ottaa metsämaita rakennuskäyttöön.

Viheralueet, varsinkaan metsät, eivät ole pelkästään rakentamatonta raakamaata, vaan niillä on tärkeä merkitys paitsi virkistysalueina ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäjinä myös ilmastonmuutoksen hillinnässä.